Alueidenkäyttölaki (Maankäyttö- ja rakennuslaki). Suomen säädöskokoelma 132/1999. - lisälehti, seurattu säädökseen 752/2023 asti. (2023)

Lain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Alueiden suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä on noudatettava tämän lain säännöksiä, jollei erikseen toisin säädetä.
Laissa säädetään myös mm. viranomaisista, valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista, maakunnan suunnittelusta, yleiskaavasta, kuntien yhteisestä yleiskaavasta, asemakaavasta, kaavoitusmenettelystä ja vuorovaikutuksesta, kansallisista kaupunkipuistoista, ranta-alueita koskevista erityisistä säännöksistä, tonttijaosta, kaduista ja muista yleisistä alueista, kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta, maan luovuttamisesta ja lunastamisesta, yleiskaavan ja asemakaavan toteuttamisesta johtuvasta korvauksesta, kehittämisalueista, rakentamista koskevista määritelmistä, rakentamisen yleisistä edellytyksistä, rakentamisen ja muiden toimenpiteiden luvanvaraisuudesta, lupamenettelystä ja lupaharkinnasta, rakennustyön suorituksesta, rakentamiseen liittyvistä järjestelyistä, rakennetun ympäristön hoidosta, poikkeamisesta, pakkokeinoista ja seuraamuksista sekä muutoksenhausta ja viranomaisen oikaisukehotuksesta.